Saavutettavuuden monta puolta

Vuonna 1998 yleisurheilun Euroopanmestaruuskilpailut järjestettiin Budapestissa. Menossa oli 50 kilometrin kävely ja yritin selvittää ruudunlukuohjelman ja puhesyntetisaattorin avulla internetistä Valentin Konosen sijoitusta. Todennäköisesti kunniansa saivat siinä kiireessä kuulla sekä verkkopalvelu että huonosti toiminut ruudunlukuohjelma.

Suurin syy siihen, että Vallu ehti maaliin nappaamaan hopeaa ennen kuin minulla oli asiasta aavistustakaan, taisi kuitenkin olla oma kehno ruudunlukuohjelman käyttötaitoni. Vaikka Konosen sijoituksen voisi näkövammainenkin saavutettavampien palvelujen ja apuvälineiden ansiosta tarkistaa nykyään miltei ohimennen älypuhelimen näyttöä pyyhkäisemällä, ovat onnistuneen käyttökokemuksen kolme edellytystä pysyneet edelleen samoina eli saavutettava palvelu, toimiva apuväline ja osaava käyttäjä.

Mahdollisuus itsenäiseen asiointiin edesauttaa tasa-arvon toteutumista

Kuten muillekin saavutettavuudesta hyötyville käyttäjäryhmille, myös näkövammaisille saavutettavuuden lisääntyminen on merkinnyt mahdollisuutta itsenäisempään asiointiin ja valtavasti monipuolistuneeseen tiedonsaantiin. Se, että laskut voisi käydä maksamassa itse verkkopankissa tai se, että matkapuhelimissa tulisi jonain päivänä mukana aina ruudunluku- ja suurennusohjelma, joiden avulla voisi lukea tekstiviestit tai tutkia päivän postia, olivat Budapestin kisojen aikaan vain toiveajattelua.

Tämän mahdollistaminen saavutettavia palveluja tuottamalla on ollut ja on edelleen iso askel kohti tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa. On hyvin ymmärrettävää, että saavutettavuusvaatimusten aiheuttamat lisätyöt turhauttavat, mutta työn tultua tehdyksi, on oma verkkopalvelu entistä laajemman ryhmän käytettävissä. Se puolestaan taitaa sopia mainiosti kaikille palvelun tuottajille tai ainakin luulisi.

Laki digitaalisten palvelujen tarjoamisesta ei koske tällä hetkellä suurinta osaa yksityisen sektorin verkkopalveluista. Tämä ei kuitenkaan taida riittää syyksi huokaista tätä asiaa pois mielestä, sillä minkään asiakasryhmän ohittamiseen ei yksityiselläkään puolella ole tässä taloustilanteessa hyvää syytä. Saavutettavaa palvelua tarvitsee Suomessa jo reilusti yli miljoona käyttäjää ja määrä kasvaa jatkuvasti. Koska saavutettavuus pitää sisällään myös palvelun ymmärrettävyyden, on selvää, että saavutettavasta palvelusta hyötyvät kaikki.

Saavutettavuus madaltaa palvelun käyttöönoton kynnystä

Näkövammaisten liitossa kuten varmasti muissakin vammaisjärjestöissä työskennellään jatkuvasti sen eteen, että kansalaisten digivalmiudet lisääntyisivät. Saavutettavuus auttaa tätäkin asiaa, sillä kynnys saavutettavan palvelun käyttöönottoon on varmasti saavuttamatonta palvelua alhaisempi. Yhtenä harmina tässä kehityksessä on sähköisten palvelujen tiheä päivittymisrytmi, joka vaatii käyttäjiltä jatkuvaa pientä oppimista. Ikävän yleistä on, että palvelun päivityskiireissä saavutettavuus unohtuu kyydistä. Jatkuva palautteen antaminen uusien versioiden saavutettavuusongelmista tuntuu joskus turhauttavallta, mutta ilman palautetta asiat eivät useinkaan korjaannu.

Vaikka paljon on saavutettu, kovasti on vielä tehtävää. Varsinkin palveluiden ymmärrettävyyden lisääminen on usein vaikeaa, koska ymmärrettävyyttä on hankalaa mitata. Monien näkövammaisten kannalta jokainen paperilomake, joka on korvattu saavutettavalla sähköisellä lomakkeella, on askel oikeaan suuntaan. Näin ei kuitenkaan välttämättä ole kaikkien kannalta eli joillekin paperilomake tulee olemaan jatkossakin saavutettavin tapa. Vaihtoehtoisten palvelutapojen ylläpitäminen on sekin erittäin tärkeää saavutettavuustyötä.

Kirjoittaja

Ville Lamminen

Ville Lamminen

Digitalisaatioasiantuntija
Näkövammaisten liitto ry

Katso myös nämä

Saavutettavuusvalvonta hakee kahta uutta ylitarkastajaa

Lue edellinen

Digipalveluiden tekninen saavutettavuus on parantunut, mutta selkokielisten sisältöjen kysyntä on entisellään

Lue seuraava