Keitä laki velvoittaa?

Laki digitaalisten palveluiden tarjoamisesta velvoittaa pääosin viranomaisen asemassa toimivia organisaatioita tekemään verkkopalveluistaan eli verkkosivustoista ja mobiilisovelluksista saavutettavuusvaatimusten mukaisia.

Viranomaisten lisäksi saavutettavuusvaatimukset koskevat julkisoikeudellisia laitoksia ja osaa järjestöistä. Saavutettavuusvaatimukset voivat myös koskea joidenkin organisaatioiden verkkopalveluja erityisavustuksen perusteella. Lisäksi osa yksityistä sektoria kuuluu saavutettavuusvaatimusten piiriin.

Viranomaiset

Lain saavutettavuusvaatimukset velvoittavat siis ensinnäkin viranomaisia.

Viranomaisen käsitteen alle kuuluvat nämä toimijat:

  • ministeriöt
  • valtion virastot, kuten aluehallintovirastot, liikenne- ja viestintävirasto, Väylä-virasto ja Valtiontalouden tarkastusvirasto
  • ammattikorkeakoulut ja yliopistot
  • kunnat, kuntien organisaatiot, kunnalliset liikelaitokset ja kuntayhtymät
  • valtiolliset liikelaitokset, kuten Senaatti-kiinteistöt
  • organisaatiot, jotka hoitavat julkista hallintotehtävää (lailla tai lain nojalla annettua tehtävää); esimerkiksi yksityiset hoitolaitokset, joille on annettu tehtäväksi hoitaa julkisia hallintotehtäviä
  • itsenäiset julkisoikeudelliset laitokset, joita ovat esimerkiksi Kansaneläkelaitos, Suomen Pankki, Kuntien takauskeskus ja Suomen metsäkeskus
  • julkisoikeudelliset yhdistykset, kun ne hoitavat julkista hallintotehtävää; esimerkiksi Suomen Asianajajaliitto, ylioppilaskunnat, metsäkeskukset, Metsästäjäin keskusjärjestö, riistanhoitoyhdistykset ja metsänhoitoyhdistykset, paliskunnat, kauppakamarit sekä kalastusalue.

Julkisoikeudelliset laitokset

Laki koskee myös julkisoikeudellisia laitoksia. Jos organisaatio ei ole viranomainen, selvitetään, onko se julkisoikeudellinen laitos. Tässä laissa julkisoikeudellisen laitoksen käsite vastaa hankintadirektiivin ja hankintalain määritelmää julkisoikeudellisesta laitoksesta. Käytännössä jos organisaatio on hankintalain mukainen hankintayksikkö, se kuuluu todennäköisesti myös saavutettavuusvaatimusten piiriin.

Ei ole aina täysin selvää, onko jokin organisaatio julkisoikeudellinen laitos vai ei. Arvio siitä tehdään näiden kriteerien pohjalta:

  1. Ensin arvioidaan, onko organisaatio itsenäinen oikeushenkilö (ei siis luonnollinen henkilö eli ihminen). Oikeushenkilöt ovat organisaatioita, joille voidaan asettaa etuja ja velvoitteita.
  2. Jos kyseessä on oikeushenkilö (joka ei siis ole ihminen vaan organisaatio), arvioidaan sen toiminnan luonnetta. Jos organisaatio on perustettu tyydyttämään yleisen edun mukaisia tarpeita eikä sillä ole teollista tai kaupallista luonnetta, se voi olla julkisoikeudellinen laitos.
  3. Lisäksi vähintään yhden seuraavista kriteereistä täytyy toteutua: a) toimintaa rahoittaa pääosin viranomainen; tai b) johto on näiden viranomaisten valvonnan alainen; tai c) viranomaiset nimittävät yli puolet niiden hallinto-, johto- tai valvontaelimen jäsenistä.

Esimerkkejä julkisoikeudellisista laitoksista, joita lain saavutettavuusvaatimukset koskevat:

  • KEVA
  • Kunnan omistama vuokrataloyhtiö
  • Kuntien elinkeinoyhtiöt
  • Yliopistollisen sairaalan koulutussäätiön omistama kiinteistöosakeyhtiö
  • Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö
  • Maatalousyrittäjien eläkelaitos
  • Hengitysliitto Heli ry
  • Suomen Erillisverkot Oy
  • Virve Tuotteet ja Palvelut Oy
  • Helsingin Musiikkitalo Oy
  • Kansallisgalleria
  • Kehitysvammaliitto

Se, milloin jokin organisaatio on julkisoikeudellinen laitos, ei ole aina itsestään selvää. Sekä kansallisissa että Euroopan Unionin tuomioistuimissa on käsitelty tätä asiaa useasti. Yleensä pohdittavaksi näissä tapauksissa tulee, onko organisaatio perustettu yleistä etua varten ja etenkin se, onko sillä teollista ja kaupallista luonnetta vai ei.

Järjestöt ja saavutettavuusvaatimukset

Osa järjestöistä kuuluu saavutettavuusvaatimusten piiriin. Moni esimerkiksi STEAn avustusta saava järjestö nimittäin katsotaan julkisoikeudelliseksi laitokseksi edellä mainittujen kriteerien perusteella.

Järjestöt ovat lain määritelmän mukaisia oikeushenkilöitä, ne on yleensä perustettu yleisen edun tyydyttämiseksi eikä niillä ole kaupallista luonnetta. Jos järjestö saa viranomaiselta, kuten STEAlta tai ministeriöltä, yleisavustusta toimintansa rahoittamiseksi vähintään puolet koko rahoituksesta, se katsotaan julkisoikeudelliseksi laitokseksi. Siten saavutettavuusvaatimukset koskevat tällaista järjestöä.

Verkkopalvelut, joiden toteutukseen saadaan erityisavustusta

Myös muun organisaation kuin viranomaisen tai julkisoikeudellisen laitoksen tuottama verkkosivusto tai mobiilisovellus voi kuulua saavutettavuusvaatimusten piiriin erityisavustuksen vuoksi.

Jos organisaatio saa viranomaiselta jonkin tietyn verkkopalvelun kehittämiseen tai tarjoamiseen kohdennettua avustusta ja tämä avustus kattaa yli puolet verkkopalvelun kustannuksista, saavutettavuusvaatimukset koskevat tätä palvelua.

Kannattaa myös huomioida, että monet yleisavustusta saavat järjestöt katsotaan julkisoikeudellisiksi laitoksiksi ja siten ne kuuluvat jo sen vuoksi saavutettavuusvaatimusten piiriin.

Osa yksityistä sektoria kuuluu vaatimusten piiriin

Kansallinen laki Suomessa velvoittaa laajempaa joukkoa organisaatioita kuin EU:n saavutettavuusdirektiivi, joka määrittelee minimitasoksi julkisen sektorin toimijat. Suomessa saavutettavuusvaatimukset siis ulottuvat myös osaan yksityistä sektoria. Alla on lueteltu nämä toimijat tai niiden tarjoamat palvelut:

  • pankit, luottolaitokset ja sijoituspalveluyritykset eli finanssialan toimijat
  • vesi- ja energia-alan palveluntarjoajat
  • liikennepalvelujen tarjoajat
  • postipalvelujen tarjoajat
  • vakuutusyhtiöt ja vakuutusyhdistykset

Saavutettavuusvaatimukset koskevat siis näillä aloilla toimivien yritysten verkkosivustoja ja mobiilisovelluksia.

Lisäksi saavutettavuusvaatimukset koskevat vahvan sähköisen tunnistamisen palveluja, käytännössä esimerkiksi pankkien verkkopankkitunnusten käyttöä verkkosivustoilla tunnistautumisessa.